Kaipuu kauas, onni lähellä

Valtava kaukokaipuu vaivaa, mutta matkustaminen kauas ja lämpimään on vähän liian kallista. Onneksi lähellä ja arjessa on paljon ihanaa:

- Isänpäivänä menimme metsään ja kuljimme varovasti liukkailla kallioilla. Oli ihanaa.
- Tykkään työstäni. Tykkään on puhua vierasta kieltä ja oppia päivittäin uusia sanoja. Ja sanoa välillä myös vahingossa ihan hassuja, koska vieras kieli.
- Sukkia, työkalupakki, pyyhe, junarata, poneja ja ehkä jopa muutama äsken syödyn mandariinin kuori. Lattiallamme lojuu lukuisia asioita, mutta onneksi luin aamupalalla tämän ja päätin ottaa tänään rennosti.
- Meillä on ihana uusivanha kahvikone ja voin juoda vastajauhetuista pavuista tehtyä maitokahvia kotona.
- Vanhenin ja söin macaroneja. Viime vuonnakin söin macaroneja vanhenemisen yhteydessä. Siitä on tainnut tulla herkullinen tapa.
- Minulla on ihana puolisko, joka keskustelee kanssani keskellä yötä maailman epätasa-arvoisuudesta.

Palmupuiden alla olisi ihanaa, mutta mäntyjen siimeksessä voi olla myös onnellinen, vaikka onkin puhkuva merituuli, tihkusade ja tosi harmaata.

Tämä loi minuun matkakuumeen. Oi Havanna!

Kurkkaa tänne

Hei sinä, joka kurkkaat blogiani. Klikkaa itsesi tänne. Sieltä löytyy uusi blogini, joka elää aktiviisemmin tällä hetkellä. Blogi on på svenska, sillä harjoittelen sen avulla uutta jokapäiväistä kieltä. Kurkkaakurkkaa.

Hälsningar!

Elämäni tärkeimmän tytön virnistyksellä tahdon tervehtyä teitä kaikki pitkästä aikaa. Aika on juossut. Me olemme vaihtaneet saarta. Kesä oli ihana, muutto oli kamalaa ja nyt tuntuu aika hyvältä.
Elämä täällä on tosi "lugn" ja se sopii minulle mainiosti. Kanske jag börjar blogga också på svenska.

Vi ses! Nähdään!

Meren äärellä

Päiviä ja öitä meren äärellä. Äänimaailmana aaltojen pauhu, tuulen humina ja lintujen laulu ja täydellistä harmoniaa särkemässä jälkikasvun kirkkaat äänet. Omia hetkiä illalla rantakallioilla rantakiviin osuvia kuohuja katsellen, yöllä valkoviinipahvimukillisen ääressä ja päivällä auringon paisteessa perunoita pesten. Talviturkki on jäänyt Suomenlahteen ja iho tummunut paisteesta.

Puoliskoni on kuvannut kaksi viimeistä kuvaa.

Ei kesää ilman hattua

Mustuudestaan ja hattupotretin huokumasta vakavuudesta huolimatta se ei ole suruhattu. Puhe auringonpistoksesta oma pää paisteessa ei ole toimivin konsti. Esimerkki kasvattaa ja lieri suojaa hieman myös punastuvia olkapäitäni.
Paistakoon siis koko kesän!

Hetki ennen keskikesää

Kohta kipinät kohoavat keskikesän taivaalle.
Ottelen kesäflunssan kanssa ja toivon voittavani ennen kuin kokko palaa. Löysin kuvakätköistäni menneiden vuosien juhannukset, joita juhlin villasukat jalassa. Tänä vuonna aurinkokin saattaisi lämmittää keskikesän juhlijaa.

Olen opetellut ruotsia, ommellut muutaman vaatteen, menettänyt ääneni ja vastaanottanut merillä kulkeneen rakkaan.

Kaikki kukkii

Mummolassa kukkii sisällä ja ulkona.

Kerrostaloasujalle ja pienten lasten äidille on suuri vapaus astua ulko-ovesta suoraan pihanurmelle ja juoda aamukahvi portailla istuen. Oli rentouttavaa elää melkein viikko ilman rappukäytäviä kodin ja ulkoilun välissä. Samalla haaveeni omasta torpasta ja sitä ympäröivästä puutarhasta vahvistui.

Tahtoisin elää kesäisin ovet auki. Kulkea ovesta paljain jaloin. Ja iltaisin luututa likaiset jalanjäljet lattioista.

Retrosisko

Monta asiaa olisin halunnut, mutta ostin melodikan ja juomalaseja.
Minulle rakkaaseen kylään on avattu kesäputiikki Retrosisko. Poikkesin tervehtimässä tuttua yrittäjää ja hipelöin menneiden vuosikymmenten aarteita. Kesälomareissulla ohitustie kannattaa vaihtaa mutkittelevaan pikkutiehen ja poiketa putiikissa.

Tämä maininta oli puhtaasti vilpitöntä iloa tutun ihmisen haaveen toteutumisesta. Ei siis mikään mainos.

Tyyni

Sisarusrakkaus on ollut tänään konfliktiherkkää. Kadotimme kaupunkiin rattaissa matkustaneen lentopallon ja huomasin menetyksen vasta kotirannassa. Ihmisiä on liikaa kaikkialla. Onnistuin järjestämään aikataulujuoksun, joka väsytti jokaista. Liikaa kaikkea ja liian kiire.

Pitää muistaa hengittää.
Ja palauttaa mieleen vuoden takainen majakkaretki Söderskärille. Meitä ympäröi satumaisen rauhallinen meri. Tuuli puhalteli välillä raikkautta. Olisin voinut nukahtaa rantakalliolle. Meri oli tyyni ja olo oli tyyni.

Tänään oli liian levotonta. Tänään olisin tarvinut ympärilleni tyynen meren.

Ikkunaruudun takana on vihreää

Aamulla heräsin valoon jo ennen seinäkellon seitsemää lyöntiä. Ikkunaruutujen takaa tulvii vihreää. Eilen ei ollut vielä tällaista, tänään vihreys loisti.
Uskaltauduin ensimmäistä kertaa ulos sukattomana ja jätin takinkin kotiin. Jokainen aisti kertoo, että kevät vaihtuu kesäksi än yy tee nyt.

Ruukkukasvini eivät kukoista. Pitäisi saada jo sielunkumppani kotiin kasveja pelastamaan. Leikkokimput ja kukkaniityt ovat enemmän minun juttujani.

Oi Kumpula!

En pitänyt siivouspäivää, kävin vain pikaisesti tervehtimässä kyläilevää maailmaa ja annoin aikani Kumpulalle. Kumpulassa haluaisin hyppiä riemusta ja tehdä kärrynpyöriä. Haluaisin astua portista sisään, käydä taloksi, torkkua riippukeinussa ja nauttia päiväkahvit omenapuun alla. Tänään nautin porkkanakeittoa auringon lämmössä, tein kirpputorilöytöjä senteillä ja nautin rakennusten, ihmisten ja puutarhojen kauneudesta. Limingantie ja Intiankatu ovat minun Helsinkini suurimpia nähtävyyksiä.

Pääkaupungissa velloi tänään muutenkin vapautunut ja riemukas tunnelma. Vastaan tulevat kasvot hymyilivät, musiikki soi, ihmiset tanssivat, kirpputorit valtasivat puistot, letut paistuivat, nakit paistuivat, pyörät polkivat ja naapuruston lapset riemuitsivat roskalavan löydöistä.
Hymyilisipä Helsinki useammin tällä tavalla.

Keltainen toukokuu

Blogini on täynnä keltaista kuvissa ja sanoissa. Voiko keltaiseen kyllästyä?

Tänään leikin hippaa aikataulun kanssa ja myöhäisiltaan ajoittunut pitkän matkan puhelu ystävälle tuntui silmäluomissa. Silmät pysyivät auki, mieli kirkkaana ja päivä oli täynnä pieniä ilon pisaroita.

Pisaroita olivat viisi hyvänmielen keskustelua (rattaiden jarrusta, vintage-nojatuolista, koiranpennusta, sumusta ja muotinäytöksestä) tuntemattomien kasvojen kanssa, oranssi-siniraidallinen kirpputorilöytö miehelle, keltainen kukka kesäntoivotukseksi, lapsen suuri riemu pienistä asioista, karkkipäivä ja pilvien takaa hymyillyt aurinko.

Riemuitsin myös Rikhardinkadulla. Löysin Liivian blogista mielenkiintoisen kirjan ja lisäsin sen lukulistaani. Tänään katseeni osui kirjastossa uudelta tuoksuvaan Äidin lokikirjaan ja sain kunnian olla kirjan ensimmäinen lainaaja. Nyt syöksyn takaisin kiinni kirjaan. Haluan lukea lisää kauniita sanoja.

Kevätkupla

Silmäni ovat avautuneet ympäröivälle vihreydelle. Kevätvalovihreys huumaa. Välillä tuntuu kuin leijuisi saippuakuplan sisällä: niin keveät ovat keväiset askeleet.

Kävin Tampereella, joten kuvassa esiintyy tamperelaisen koiran takaosa ja tamperelainen nurmi. Myös kupla ja puhaltaja ovat tamperelaisia. Tampere on ihana, vaikka koin tällä kertaa vain yhden takapihan.

Ystävä keltaisella polkupyörällä

Eilen, kun kello hipoi tätä päivää.

Näen huomenna ystävän vuosien takaa. Ystävän, jonka kanssa kuljimme paljain jaloin keskellä helteistä Helsinkiä, joka kirjoitti minulle kirjeitä ja jonka kanssa poimimme kukkasia nykyisen kotini takapihalta. Kohtaaminen tuntuu kutittavan jännittävänä. Olenko muuttunut liikaa? Onko hän erilainen kuin kahdeksan vuotta sitten? Vai olemmeko taipuneet vuosien tuulessa samaan suuntaan?

Tänään, kun olen istunut hänen kanssaan puistonpenkillä ja kahvilan uutuudelta tuoksuvissa tuoleissa.

Ystäväni ajoi luokseni keltaisella polkupyörällä. Kuljimme tihkusateessa kasvitieteellisessä puutarhassa ja näimme kukkivan päärynäpuun. Olimme hiljaa, kuuntelimme, kerroimme ja innostuimme.
Hiustemme takut ovat suoristuneet. Polkumme muuttuneet mutkikkaammiksi. Unelmoimme ehkä maltillisemmin kuin paljain jaloin kulkiessa. Unelmoimme samoja asioita tai ainakin unelmiemme nurkat hipovat toisiaan. Unelmissamme leijuvat koti, jossa voi kasvattaa sitruunamelissaa ja elämä, josta jaksaa nauttia jokaisella henkäyksellä. Olemme avanneet erilaisia ovia ja kulkeneet erilaisia polkuja. Toinen on nähnyt enemmän nurkkia maailmasta. Toinen on saanut syliinsä kaksi huolehdittavaa. Tänään kuitenkin tiedän, että välimatka ajassa tai matkassa ei sammuta oikeaa ystävyyttä.

Voi elämä

Seison puistossa keskellä pääkaupunkia ja pohdin

kuinka monta nurkkaa maailmasta haluaisinkaan koluta.

Ja kuitenkin haluaisin matkustaa takaisin tuttuihin nurkkiin

kokea niissä samoja asioita

ja löytää uusia etäisyyksiä ja pintoja.

Haluaisin elää suurkaupungin sykkeessä

keinuttaen lapsia kuuluisassa puistossa.

Tai oikeastaan haluaisin asettua.

Löytää kodin peltojen ja vihreän keskeltä.

Kerätä kotiin kerrostumia,

kasvattaa kasveja ja elättää eläimiä.

Ja samalla haluaisin seisoa kalliolla meren tyrskyessä.

Ja huokaista onneani, koska valitsin saariston.

Voi elämä! Pitääkö minun valita?

Vaihdan

 Tänään annoin pois kotia täyttäneitä turhuuksia ja sain tilalle herkullista ja kaunista. Haluaisin elää enemmänkin vaihtaen. Minulle turha on toiselle hyöty ja saan takaisin jotain tarpeellista. Tai tekisin asioita joita osaan ja saisin takaisin asioita, joita en osaa. Huomenna saan pyöräilykypärän.

Tänään olen pohtinut, että eri tavalla ei ole synonyymi väärälle tavalle. Mieltäni ärsyttänyt kolumni herätti minut aamulla aiheeseen ja lapseni kommentti toi minut valoon. Toivon kulkevani tässä valaistuksessa ainakin hetken.

Hoi joku Hemulin kaltainen! Kuuluisiko kukkani olla ulkona?

Tänään oli jo lämmin

Löysin tänään kaupungin ensimmäiset kukat. Olen ehkä kulkenut laput silmillä tai tarvitsisin uudet silmät.

Unohdin kokea taideteoksen, mutta keinutin lasta pienen ikuisuuden ja keskustelin kalastusluvista. Käytin ruokakaupan itsepalvelukassaa ensimmäistä kertaa ja tyttö pyöräili päin roskalavaa.

Kaipaan hyvin kirjoitettuja lauseita, mielikuvitusmatkoja, banjon ääntä ja sielunkumppaniani. Haluaisin kuvata ihania vanhoja herrasmiehiä pappahatuissa, räätälöidyissä takeissa, paksuissa silmälaseissa ja samettihousuissa.

Olla äiti

Sain paljon pusuja ja haleja. Sain äitienpäivätoivotukset Välimereltä. Sain talvitakin moikkaustutulta. Sain juhlia äitiyttä äidiksi muuttuneen ystäväni kanssa ja nauttia tuplaespresson aurinkoisella terassilla. Kotimatkalla ostin atsalean kojuaan kasaavalta kukkakauppiaalta.

Äitienpäivästä huolimatta valmistin aamiaisen, sillä en uskaltanut jättää sitä kahden alle metrin mittaisen harteille. Herkuttelimme Namasten aamiaissämpylöillä, banaaniletuilla ja kermavaahtovuorilla, mansikoilla, viinirypäleillä ja leipäjuustolla. Kerhossa askartelemansa kortin tyttö oli antanut malttamattomana jo alkuviikosta. Lahjaksi sain laatikollisen kalapelin kaloja.

Onnea on olla äiti.

Valkoista sumua

Aamusta alkaen värien kaipuu, mutta ulkona vallitsi valkoinen sumu. Myöhästyimme ja saimme aikaa kivien heittelyyn. Vesi pitää kauniin äänen, kun kivi rikkoo sen pinnan.
Kuvasin saaret matkallamme. Suosikkini punaisella mökillä unohdin kuvata.

Yksitoista

Pian päivä vaihtuu yhdenteentoista, joten nyt on hyvä aika. Sain Kirjailijattarelta tämän blogin ensimmäisen haasteen.

1. Kerro 11 asiaa itsestäsi.

2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen.

3. Keksi 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Valitse 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Kerro heille haasteesta.

6. Ei takaisin haastamista.
 

11 asiaa minusta:

1. Toimin aurinkoenergialla. Pilvisinä päivinä olen usein kovin saamaton.

2. Nautin autoilusta (kyydissä mieluiten, kuskina ei niin mieluusti), varsinkin kuplavolkkarillamme.
3. "Mikään ei rentouta kuten meri" sanoi Muumipappa ja minä allekirjoitan lausahduksen täysin.
4. Majakat ovat mielestäni kiehtovia.
5. Olen sisämaan tyttö, mutta rakastuin mereen ja elämä ilman merituulta voisi olla haikeaa.
6. Syvänmeren sukellus voisi olla haastavaa minulle, koska korvani lukkiutuvat jo hissimatkalla.
7. Heinähattu ja Vilttitossu-elokuva kuuluu suosikkeihini ja katselen sen vähintään kerran vuodessa.
8. Olen lentänyt elämäni aikana lentokoneella kuusi meno-paluu matkaa.
9. Haluaisin asua jonkin aikaa Kuubassa, sillä siellä ymmärsin mikä elämässä todella on tärkeää.
10. Poden parhaillaan erittäin pahaa laatikkopyöräkuumetta.
11. Juon kahvini kermalla tai mahdollisimman rasvaisella maidolla.

1. Milloin olet parhaimmillasi? Silloin, kun iho ei ole kananlihalla, merituuli on tuivertanut hiukset, voi kulkea paljain varpain ja ympärillä on rakkaimpia.

2. Mihin historialliseen aikaan haluaisit siirtyä päiväksi, jos voisit siirtyä ajassa taakse- tai eteenpäin?

 Haluaisin siirtyä ihan kaikkiin aikoihin, jotta ymmärtäisin paremmin.

3. Kuka kuuluisa henkilö haluaisit olla päivän? Peppi Pitkätossu tai joku Muumitalon asukkaista. Tai sitten Maajussi Frank, jonka elämäntyyliä ihailen, kadehdin ja arvostan.

4. Milloin kesä alkaa? Silloin, kun se tuntuu iholla ja ilmassa. Ja tuoksuu.

5. Mitä pakkaat aina mukaan? Kaikenlaisia tylsiä asioita, en mitään hauskaa tai mainittavaa.

6. Mikä kirja sinulla on juuri nyt kesken? Linda Olssonin Kaikki hyvä sinussa.

7. Mitä söit viimeksi? Savujuustoa

8. Minkä taidon haluaisit oppia, jos saisit harjoittelematta jonkun omaksesi? Haluaisin osata temppuilla. Tehdä voltteja ja kärrynpyöriä ihan hupsista vaan.

9. Voisitko kuvitella asuvasi ulkomailla ja jos voisit, missä? Voisin ja haluaisin. Melkein missä vain, minne tie kulkisi. Mieluiten jossain, jossa lämpö ja aurinko ovat jokapäiväistä hupia.

10. Mitä tekisit, jos voittaisit miljoonan? Hyppisin riemusta. Hankkisin kodin maalta, toteuttaisin pari pientä unelmaa, vähän matkustaisin ja auttaisin lähimmäisiä lähellä ja kaukana.

11. Mitä ilman et selviä päivästä? Yksinäisiä erakkohetkiä ja kahvia.

Jätän tällä kertaa haastamatta ja kysymättä, vaikka vastaaminen olikin aika hauskaa!

Mahdollisuuksia

"Luulen, että omituiset mahdollisuudet ympäröivät meitä herkeämättä. 

Olimmepa niistä tietoisia tai emme, valitsemmepa niitä tai emme, ne ovat aina olemassa. 

Se matkan varrella vastaan tuleva, mitä ei valitse, putoaa tiensivuun, ja elämämme tie on täynnä hylättyjä, omaan arvoonsa jätettyjä ja huomaamatta jääneitä mahdollisuuksia, niin hyviä kuin huonoja. 

Satunnaisista kohtaamisista ja sattumista tulee merkittäviä vain silloin kun niihin tartutaan. 

Ne, joiden antaa mennä ohitseen, ovat ikiajoiksi poissa. 

Ei koskaan saa tietää, mihin ne olisivat johtaneet. 

En usko, että niiden olisi koskaan pitänytkään toteutua. 

Mahdollisuus oli olemassa, mutta vain ohikiitävän hetken, ennen kuin tietoisesti tai tiedostamatta on päättänyt jättää tarttumatta siihen."

Katkelma Linda Olssonin kirjasta Kaikki hyvä sinussa.

Sukelluksia kirjoihin, mukavia päiviä, menneitä ja tulevia kohtaamisia ja suurta uteliaisuutta elämää kohtaan. Sellaista minulle kuuluu tänään.

Valmiita asioita

Kaksi syksyä sitten mies haki tuunausprojektikseni rattaat Porvoosta. Kaksi talvea rattaat ovat viettäneet vintillä odottaen uutta elämää. Viikko sitten hain ne vintiltä, purin vanhat kankaat pois, tein kaavat, valitsin kankaan, ompelin ja sain valmista.

Kolme vuotta sitten kiersin raskausmaha pystyssä kirpputoreja ja ostin kukallisen essun. Suunnittelin ompelevani siitä mekon sisälläni matkustavalle. Matkustaja toivoi kolmevuotisyntymäpäiviensä tienoilla uutta mekkoa ja tein essusta vihdoinkin mekon muotoisen.

Liian monta projektia odottaa kaapissani ja vintilläni. Miksi minun on niin vaikeaa tarttua toimeen?
On ihanaa tehdä ja saada asioita valmiiksi. Sukellan kaappiin etsimään seuraavaa melkein tehtyä työtä.

Ajatus

Löysin itseni tänään tuijottamasta tyhjän liiketilan shakkiruutulattioita.
En tiedä olivatko ne nuo shakkiruudut vai nurkassa seisonut moppi, mutta ajatukset oman elämän suuntaviivoista ja valinnoista lähtivät lentoon. Kuljin kujia lennokkaiden ajatusten kanssa.

Yhdessä toisessakin yhteydessä sain tänään todeta, että pulpahtelevat ideat ja luovien ihmisten aivoriihi on mahtavaa.

Pitäisi uskaltaa olla luova. Ja sitten pitäisi uskaltaa hypätä.

Första maj

Juhlimme tänään kevättä ja iloitsimme perheestämme. Kuljimme väkijoukossa hymyillen, ostimme jäätelöä ja tapasimme tuttuja kasvoja. Ilmassa väreilee samalla hyvästit hetkeksi ja viikot, joita verhoaa ikävä.
Juhlistimme tätä päivää kakkutikkareilla. Tein niitä ensimmäistä kertaa ja luulen, että onnistuin. Ensimmäinen toukokuun päivä on ollut myös saippuakuplia, dominopalikkajonoja ja tanssahtelua Fröbelin palikoiden tahtiin.
Kruunukirppu&Olkkari jakoi vappupalloja ja pelasti lasteni vapun. Lupasin lapsille saippuakuplat, mutta en halunnut käyttää rahaa kalliiseen hetken hupiin. Onneksi lapset saivat pallot. Titi Nallesta ja HelloKissasta on ollut riemustuttavan paljon iloa.

Ikävään ei kai voi kuolla. Viikot vierivät ja ikäväkin päättyy kesän koittaessa. Ihana toukokuu on täällä ja haluan nauttia siitä.

Ihan oikea kevät

Aurinkoaurinkoaurinko. Voisin kirjoittaa lukuisia ylistäviä ja rakkautta pursuavia sanoja auringolle ja valolle. Minä toimin aurinkoenergialla ja valoa tulvivat päivät ovat parhaita päiviä.
Kevät tuntuu jo ihan oikeasti. Kylmä merituuli ja satunnaiset lumikinokset yrittävät välillä lannistaa, mutta kevät on täällä! Pienet päät saivat vihdoinkin vaihtaa villapipot kevätpipoihin.
Valo ja aurinko ovat ladanneet minuun uutta virtaa ja aloitin vihdoinkin tuunaamaan rattaita. Takapakkia tuli hieman, kun rattaiden istuinosan puulevy on kulkeutunut jonnekin vinttivuoden aikana. Toivottavasti löydän viikonloppuna isän/isoisän puutyöverstaasta uuden puulevyn.
Ja kukat kukkivat. Muilla ne kukkivat jo pihallakin, meillä vasta ikkunalaudalla.

Olen tänään täynnä riemua. Tulevasta elämästä tulee hyvä. Tästä päivästä olen kiitollinen ja onnellinen.

Livet kan bli bättre än du tror

Saan pitää merituulen tuoksun, kirkuvat lokit, lyhyet meren ylitykset ja ympäröivän veden. Joudun luopumaan, mutta saan uutta tilalle.
Edessä on haasteita ja muutamia loksahduksia vielä tarvitaan. Haluan uskoa loksahduksiin ja edessä häämöttävään suureen seikkailuun.
Niin monesti olen kuullut sulkeutuvista ja avautuvista ovista. Menneinä päivinä olen jälleen nähnyt kuinka jotain on pakko sulkea, jotta uudet ovet voivat avautua ja paljastaa unelmia.
Enää en tarvitse itkupotkuraivareita ja kattoon tuijottelua. Nyt syleilen tulevaa ja odotan ilolla.


En olisi uskonut muutama vuosi sitten tämän kuvatessani, että kuvaan tulevaisuuden melkein kotikulmia.

Riemua paperiperhosista

Vastoinkäymisten keskellä riemuitsen kuitenkin siitä, että seinillämme lenteli viime sunnuntaina paperiperhosia.

Riemuitsen myös tyttären riemusta. Riemu syntyi uusista, kaupasta ostetuista kesäkengistä. Tyttö sai valita ne lähes itse, maksoi ne lahjarahoistaan ja kantoi ostoskassin kotiin saakka.
Riemua ovat myös puulattiaa vasten kopisevat prinsessakorot. Ja viikonloppuna odottava aikuisten aika, jolloin minäkin saan kopistella.

Lopulta riemu voittaa vastoinkäymiset. Pitää uskoa siihen, vaikka vielä ei usko riitä.

Oli pääsiäinen

Meilläkin oli pääsiäinen, kanoja oksassa ja pöytäliinassa, kurkuman ja mustan teen kanssa uineita munia, tulppaaneja ja piiloutuvia suklaapupuja. Pääsiäisviikonloppu oli täynnä valoa. Kesäaika toi tullessaan toivon keväästä.

Nyt pääsiäinen on ohi ja minulla on aika paljon jänniä asioita odotustilassa.