Okra

Vielä hetki Lasten kaupungissa.

Leikileiki

Museoista on tullut harrastuksemme. Sederholmin talon Lasten kaupunki osui, upposi, viehätti ja nauratti. Nautin, kun sain vanhan rakennuksen, nostalgiset tavarat, historian havinan ja riemuitsevat lapset yhdessä paketissa. Tyttö ihastui nukketeatteriin.

Kiitos Helsinki, kun olette antaneet lapsille upean rakennuksen. Kiitos kaikesta hauskasta rakennuksen sisällä ja erityisesti siitä, että museossa saa vierailla maksutta. Nyt kaikilla lapsilla on mahdollisuus kokea tämä paikka vanhempien lompakon paksuudesta riippumatta.

Ilmaiset ja edulliset huvitukset ovat minulle usein niitä, joista nautin kaikista eniten.

Kärlekens bro

Lukkosilta on tyttäreni lempipaikka. Monta kertaa olemme kulkeneet Rakkauden sillalle kuluttamaan aikaa. Tyttö kolisuttelee lukkoja ja kyselee rakastuneiden nimiä.

Ei maailmasta rakkaus lopu, jos lukkoja laskee. Pohdin vain ovatko kaikki nämä edelleen lukkiutuneet toisiinsa, onnellisia vai onnettomia.

Näitä kuvia kuvatessani tunsin itseni hölmöksi helsinkiläiseksi, joka näyttää ihan turistilta. Luulen, että tällaisia kuvia löytyy aika monen japanilaisen ja muunlaisen matkakuvista.

Kulkua

Kuljeskelin tänään ja toissapäivänä. Onnistuin haalimaan ylimääräistä aikaa ja nautin valosta, sinisestä taivaasta ja ensimmäisistä kevään tuoksuisista hetkistä.
Iphonen kamera ei nää asioita samalla tavalla kuin minä, joten ylitin mukavuusalueeni ja kaivoin laukusta oikean kameran. Kuvaan mielelläni muualla, toisissa kaupungeissa ja maissa, mutta kotikulmilla en osaa olla kameran takana. Tunnen itseni hölmöksi, kun katson linssin takaa asioita, joiden ohi kuljen päivittäin.

Pikkutyttönä vierailin pääkaupungissa ja katselin auton ikkunasta ihaillen ryhdikkäinä seisovia taloja, jotka voisivat kertoa monta tarinaa. Nyt olen päässyt lähemmäs niitä. Katsonut, koskenut ja vieraillut. Edelleen ihailen näitä kaikkia ympärilläni kohoavia rakennuksia.

Luin lukusalissa kaksi lehteä. Halusin takaisin aurinkoon. Kahvilassa en raaskinut istahtaa. Rakastan kahvia ja kahviloita, mutta nuukuus on välillä hyve.

 Nämä paikat. Suosikkejani tässä kaupungissa.

Virvonvarvon

Kissat olivat vielä piilossa, kun askartelimme virpomisoksia. Tänään vaaleat pörröpallerot olivat jo uskaltautuneet esiin.
Väritimme akryylimaaleilla valkoisia papereita, leikkasimme lippuja, viirejä ja palloja ja koristelimme oksat. Muutamaan oksaan lisäsin vielä valkoisia höyheniä.
Tyttö pukeutui sankarikissaksi ja kulki kaupungilla viikset kasvoillaan. Virpomispalkaksi saatu suklaamuna on pienelle ihmisille suuri onni.
Me jaoimme virpojille suklaarahaa.

Hyvin nuori kapinallinen

Pieni ihminen, joka ei osaa vielä pukea itse, halusi tänään valkoisen t-paidan päälle tekonahkatakin. Asukokonaisuuden esikuvalla ei varmaan ollut ruokatahroja rinnuksilla.

Enteileeköhän tämä luontaisesti hyvää tyylitajua? Jalassa pienellä ihmisellä oli tosin siskon vanhat tekouggitöppöset, jotka eivät ehkä ole ihan niin tyylikkäät ja asuun sopivat.

Kysymysmerkkinä ikkunalaudalla

Haluaisin aika kovasti tietää millaisella ikkunalaudalla istun tulevaisuudessa. Joudunko luopumaan ikkunalaudasta vai saanko kapeamman, sellaisen jossa mahtuvat istumaan vain kasvit.
Liian monta liikkuvaa osaa ja kysymysmerkkiä.

Tämä blogi ei ole/yritä olla valokuvablogi. Minä vain kuvitan ajatuksiani ja arkea.

Veden yli

 Lyhyitä meren ylityksiä. Ja niiden aikana kuvattuja kieltoja. Kesällä ja talvella. Lautalla ja lossilla.

Muutos

Poistin asioita ja tein muutoksia.
Tästä jatketaan.