Kulkua

Kuljeskelin tänään ja toissapäivänä. Onnistuin haalimaan ylimääräistä aikaa ja nautin valosta, sinisestä taivaasta ja ensimmäisistä kevään tuoksuisista hetkistä.
Iphonen kamera ei nää asioita samalla tavalla kuin minä, joten ylitin mukavuusalueeni ja kaivoin laukusta oikean kameran. Kuvaan mielelläni muualla, toisissa kaupungeissa ja maissa, mutta kotikulmilla en osaa olla kameran takana. Tunnen itseni hölmöksi, kun katson linssin takaa asioita, joiden ohi kuljen päivittäin.

Pikkutyttönä vierailin pääkaupungissa ja katselin auton ikkunasta ihaillen ryhdikkäinä seisovia taloja, jotka voisivat kertoa monta tarinaa. Nyt olen päässyt lähemmäs niitä. Katsonut, koskenut ja vieraillut. Edelleen ihailen näitä kaikkia ympärilläni kohoavia rakennuksia.

Luin lukusalissa kaksi lehteä. Halusin takaisin aurinkoon. Kahvilassa en raaskinut istahtaa. Rakastan kahvia ja kahviloita, mutta nuukuus on välillä hyve.

 Nämä paikat. Suosikkejani tässä kaupungissa.