Seison puistossa keskellä pääkaupunkia ja pohdin
kuinka monta nurkkaa maailmasta
haluaisinkaan koluta.
Ja kuitenkin haluaisin matkustaa
takaisin tuttuihin nurkkiin
kokea niissä samoja asioita
ja löytää uusia etäisyyksiä ja
pintoja.
Haluaisin elää suurkaupungin
sykkeessä
keinuttaen lapsia kuuluisassa
puistossa.
Tai oikeastaan haluaisin asettua.
Löytää kodin peltojen ja vihreän
keskeltä.
Kerätä kotiin kerrostumia,
kasvattaa kasveja ja elättää
eläimiä.
Ja samalla haluaisin seisoa kalliolla
meren tyrskyessä.
Ja huokaista onneani, koska valitsin
saariston.
Voi elämä! Pitääkö minun valita?
Voi ei kun tuo teksti osui ja kolahti, ihan hassua oikeastaan. Olen pohdiskellut vastaavia jo pitkään.
ReplyDeleteKaikella on omat hyvät ja huonot puolensa.
Hauskaa, että osui! Kaikissa mahdollisuuksissa on niin monia ulottuvuuksia. Onneksi elämä myös kuljettaa ja sitten hämmästyy mistä itsensä löytääkään.
Delete